Kikkis Mikkola

INHIMMILLISYYTTÄ VAMMAISPALVELUIDEN TAKSIKYYTEIHIN

  • INHIMMILLISYYTTÄ VAMMAISPALVELUIDEN TAKSIKYYTEIHIN

”Tuletko kahville, olen täällä keskustassa kahviossa”, kysyi kaveri vammaiselta ystävältään, jota ei ollut nähnyt aikoihin tietäen tämän kaipaavan sosiaalisuutta. ”Tulisin, mutta siihen menee 2 tuntia ennen kuin voin tulla. Sen verran pitää varata aikaa ennen kuin saan taksin paikalle”, sanoi vammainen ja jäi kotiin. Oli sunnuntai ilta, taksia ei tilattu ja vammainen jäi yksin kotiin.

”Muutaman kerran kun on palellut kaksi tuntia, kun olen keikan jälkeen odotellut kaksi tuntia”, kun en ole voinut tietää, milloin konsertti loppuu, totesi toinen vammainen ystäväni. Näitä tarinoita tuntuu tässä maakunnassa riittävän.

MYK-kyydit ovat monelle vammaispalveluiden piirissä olevalle ainoa mahdollisuus kodin ulkopuoliseen elämään, asioiden hoitoon, virkistäytymiseen tai sosiaaliseen elämään. Vaikka vammaispalveluiden piirissä olevien MYK-kyydit ovatkin luonteeltaan joukkoliikennettä, muistuttaisin siitä, että me, jotka pystymme joukkoliikennettä käyttämään, pääsemme kyllä liikkumaan jouhevammin kuin vammaispalveluiden piirissä olevat. Kaksi vuotta vanha MYK hakee arvatenkin säästöjä vammaiskyydeillään, mutta tuleeko näitä säästöjä ja voisiko viivettä pienentää tai entä jos palveluita käyttävillä olisi taksikortti, joka oikeuttaisi tiettyyn määrään matkoja ilman viivettä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset